Niin se vaan on nyt ohi. Kuukauden työssäoppiminen vanhustyön parissa. Lupailin jossain vaiheessa blogia, että kokoan tästä kuukaudesta oman blogitekstin ja tässä se tulee.
1. Opin, että miussa on vieläkin niitä voimavaroja joiden luulin jo kadonneen.
2. Aina on aikaa edes pieni hetki kuunnella asukasta, jos hänellä on asiaa
3. Vanhustyötä tekevät lähihoitajat ovat uskomattoman sitkeitä sissejä, jotka löytävät hymyn päiväänsä vaikka olisi saanut paidalleen oksennukset, huudot asukkaalta tai ollut muuten vaan todella vaikea päivä
4. Miusta on tähän työhön
5. Olen oppinut oikeasti luottamaan itseeni
6. Neljän tunnin yöunien jälkeen on täysin mahdollista mennä tekemään 8 tunnin aamuvuoro ja olla vielä kaiken lisäksi pirteä
7. Iltavuoron jälkeen on mahdollista löytää pieni hetki parisuhteelle vaikka aamulla pitääkin jo herätä 5:30
8. Ystävyyden merkitys on kasvanut yhä enemmän
9. Ne pienet sanat, kirjoitukset tai teot ystäviltäni (Sanna, Maisa O, Maisa S, Essi, Reea, Eerika) ovat merkinneet miulle enemmän kuin oisin koskaan osannut ymmärtää
10. On täysin mahdollista pärjätä kokonainen kuukausi pelkästään raejuustosalaatin, maustamattoman jogurtin ja veden voimalla (tähän vähän naurua :D)
11. Jaksan nostaa sängystä ylös n. 100 kiloa painavan miehen järkäleen joka ei ota yhtään omille jaloilleen
12. Uuvuttavan työvuoron jälkeen on mahdollista nauraa
13. Työ, joka ei ole miun juttu voi osoittautua yllättävän antoisaksi kun pääsee näyttämään oman osaamisensa
14. Ohjaajat eivät tarkoita pahaa, kun sanovat et "Älä aina kävele miun perässä vaan mene ja tee itsenäisesti"
15. Olen oppinut kuunteleen ystäviäni ja ymmärtämään, että joskus he ovat oikeassa enkä minä.
16. Miulla on mahdollisuus saada kiitettävä tästä työssäoppimisjaksosta
Ja lopuksi vielä pieni kuva siitä, että myös fyysinen muutos on mahdollista kuukauden aikana. Pelkästään sillä, että kävelee töihin ja takaisin sekä tietty se hoitotyö mitä teki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti