maanantai 10. heinäkuuta 2017

Tampere

Pieneen tilaan loppujen lopuksi mahtuu kahden ihmisen tavarat.

Viikko elämää Tampereella takana. En oikein osaa nyt sanoa, että onko mikä fiilis kun oon ollut suurimman osan ajasta töissä. Tiistaina aloitin dementiahoitokodissa sijaisuuden, joka kestää elokuun loppuun asti. Olen viihtynyt työssäni ja miut on otettu hyvin vastaan työtovereiden ja asukkaiden keskuudessa. Käytiin viikonloppuna Joonaksen kanssa enemmän katselemassa ympärillemme, kun miulla oli lauantai ja sunnuntai vapaapäiviä.

Sen osaan kuitenkin jo sanoa, että Tampereelle muutto oli niin oikea ratkaisu. Tietenkin tiedostan, että voi olla hyvinkin mahdollista etten jatka enää syyskuussa tuolla työpaikalla, mut aina on se pieni mahdollisuus et saisinkin jäädä pysyvästi heille töihin.

On ollut myös tosi hyvä, että tuo työpaikka on pyörämatkan päässä niin saa sitä hyötyliikuntaakin. En nyt keksi mitään ihmeellisempää, joten laitan tähän nyt vaan kuvia lopuksi.
Haulitorni
Haulitornin juurelta lähtee tällainen kiva pikkutie suoraan mein kotipihalle :)
Pizpalan bataattiranut <3
Marski vielä hieman oudoksuu saunaa :D
Ruby&Fellasin vegechiliranut <3 

Näkymä pihatieltä :)



Mein koti jää tuonne puiden taakse

Tampere <3

Puistoboogie !

Sopuliselfie

Treenirappuset <3

tiistai 20. kesäkuuta 2017

2 vuotta savutonta elämää



Niin tosiaan kuten otsikko kertoo tuli tuossa 9.6 täyteen kaksi kokonaista vuotta savutonta elämää. Silloin kun tuli vuosi täyteen tein blogitekstin, joten ajattelinpa nytkin tehdä.

Kaksi vuotta siis takana ja monta edessä. Tupakoinnin lopettaminen on ollut yksi elämäni parhaimpia päätöksiä. Ihan yhtäkkiä tuli tuossa mieleeni, että viimeksi olin tosi kipeä tammikuussa 2016. Silloin sairastin Joonaksen kanssa yhdessä influenssa A:n. Sen jälkeen muistaakseni juurikin tuossa ihan vuoden 2016 loppupuolella oli pientä flunssaa, mutta se meni parissa päivässä ohitse.

En tiedä johtuuko tämä vain siitä, että olen lopettanut tupakoinnin mutta aika hyvin se sattuu tähän samaan saumaan. Muistan kyllä myös hyvin, että oon aikoinaan ollut tosi usein flunssassa. Vähintään on ollut jotain kurkkukipua tai yskää, mutta nykyään ei mitään. Oon tästä kyllä niin kiitollinen, sillä enpä ole esimerkiksi loppupuolellani opintojani joutunut olemaan poissa flunssan vuoksi työssäoppimispaikoilta.

En kadu hetkeäkään sitä, että lopetin. En ole joutunut luopumaan mistään tärkeästä ja kuulun itse nykyään niihin, jotka pyörittelevät päätään kun kuulee jonkun sanovan lopettamisen olevan niin vaikeaa. Se on tottakai vaikeaa, mutta usko pois se on siun elämän kannalta yksi tärkeimpiä päätöksiä. Sie et menetä mitään sillä, että lopetat tupakoinnin. Sie pystyt käsittelemään stressaavia asioita muutenkin kuin tupakoimalla. Sie pääset yli surusta, murheesta ja ahdistuksesta ilman tupakkaa.

Oonko mie sitten esimerkiksi jäänyt jostain paitsi, kun en mene muiden mukana tupakoimaan? Ei. En ole. Välillä menen jopa kavereiden seuraneidiksi tupakkapaikalle, mutta pysyttelen jonkin verran kauempana koska tupakansavu aiheuttaa nykyään tosi herkästi miulle päänsärkyä. Tätä samaa tapahtui silloin, kun olin pienempi jos altistuin tupakansavulle.

Miun on varmaan monien mielestä niin helppo puhua, kun en polttanut "kuin" seitsemän vuotta. Moni on myös ihmetellyt, että miten mie mukamas pystyin lopettamaan ilman korvaustuotteita. No oikeasti aika helposti. Isäni toimi esimerkkinä miulle, hän lopetti ilman korvaustuotteita ja takana oli yli 30 vuotta tupakointia.

Jotain muuta tän paatoksen loppuun.

Kohta on juhannusviikonloppu, lähdetään Joonaksen ja miun porukoiden kanssa Taavettiin mökille. Sitten alkaakin pakkaaminen ihan todenteolla, sillä muutto Tampereelle on edessä ihan kohta! Siitä en olekaan blogissa kirjoittanut, mutta ajattelinkin tehdä sen sitten vasta kun kotiudumme Tampereelle ja päästään kunnolla tutkimaan uutta kotikaupunkia.
Hyvää Juhannusta! 

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Something new

Hippie Burgeri 9 euroa, Avot Sie


Ajattelin tehdä ruokaan liittyvän postauksen, koska ruoka on miulle ollut pitkään sellainen mörkö et yritän tehdä siitä pikkuhiljaa ystävän.

Oon aina ollut todella nirso jo lapsesta asti. Isoveljeni on kertonut, että jo pienenä sanoin et mie söin hernekeittoa jos siitä otettiin herneet pois ja grillimakkarasta piti ottaa kuori pois grillauksen jälkeen, kun pelkäsin sen olevan sellaista sitkeää. Jossain vaiheessa en pystynyt syömään enää hedelmiä ja tätä ollaan äidin kanssa mietitty, että mitä tapahtui ja milloin. Vuosien varrella toki sitten kynnys testata eri hedelmiä on noussut, sillä aina kun olen testannut edes pienen palan omenaa tms niin olen oksentanut sen.

Yläasteella kokeilin ensimmäisen kerran kasvissyöntiä, mutta ei se oikein onnistunut kun olin sitten niin nirso etten syönyt kuin jotain pikanuudeleita ja ranskiksia kun en tykännyt kasviksistakaan. Sieltä sitten lähti jo se, että automaattisesti olin jo "vieroittanut" itseni esim pihveistä. En muista, että oisin koskaan ollut mikään suuri lihansyöjä. Yläasteella opetin itseni myös pois makeista herkuista. Jotenkin sitä kai heräsi et ei ollut ihan tervettä vetää yhtä fazerin sinistä kerralla.

Oon aina yrittänyt löytää itselleni sopivan ruokavalion. Nyt vihdoin ja viimein on alkanut tuntumaan siltä, että terveydellisesti se oikea ratkaisu on kasvisruoka ja kalaa/ kanaa joskus. Ihan vaan, koska olin monesti huomannut, että syötyäni jotain rasvaisempaa tai sitten possua/ nautaa niin vatsaan alkoi herkästi koskemaan. Oon aina ollut porukasta se, joka syö vähiten kun en vaan jaksa isoja annoksia. Kasvisruoka on tehnyt sen, että miekään en oo enää se porukan pieni ruokaisin.

Mie oon kiitollinen, että kasvisruoka alkoi nostamaan uuden sivun ruokateollisuudessa. Miullakin madaltui kynnys kokeilla härkistä, mustapapupihvejä, kikherneitä jne. Nyt teen sujuvasti jo itse omat falafelit, hummukset, mustapapupyörykät :) Maitotuotteita käytän aika vähän, joten en koe mitään tarvetta alkaa ostamaan vegaanista juustoa ihan vain koska halusin vaan vähentää lihansyöntijä ja lisätä kasviksia.

Miun vatsa on voinut oikeasti paremmin. Vihdoin myös mie voin ottaa grillillä ruokaa, kun saatavilla on falafelia ja esimerkiksi Avot Sie:stä (Avot Sie:n menu) saa täysin vegaanisia ruokia. Suosittelen paikkaa suuresti. Lähiruokaa rakkaudella <3

Tänään ruokana on falafelia ja coucousta jugurttikastikkeen kera. Toki vielä siihen kylkiäisiksi parsakaalia ja kurkkua. Iltapalaksi kaalisoijapiirakkaa.

Tämmöstä. Voisin joku kerta laitella kuvia noista miun tekemistä ruuista ja laittaa vielä reseptä kylkeen. Ovat nimittäin sekä maukkaita, että edullisia ;)

maanantai 22. toukokuuta 2017

Maan ja veden välissä

..Someday..

Kuvauspäivä Maisan (Picture the world) kanssa pitkästä aikaa. Teemana meillä oli fantasia ja ainakin omasta puolestani voin sanoa, että aika hyvin me saatiin se teema esille. Klikkaamalla kuvaa saa taas suuremmaksi ja kaikki kuvan oikeudet ovat kuvaajalla itsellään.










maanantai 24. huhtikuuta 2017

Turmion Kätilöt @ Totem

Olipahan viikonloppu!

En ole pitkään aikaan nautiskellut taas keikalla käymisestä, joten olipahan hyvä että päätin lähteä Hannen seuraksi Turmion Kätilöiden keikalle. Oon kyseistä bändiä jonkin verran kuunnellut ja tätä uusinta levyä kuuntelin viime viikolla usein. Kova keikkabändi ja Toteemi oli keikkapaikkana jopa varsin onnistunut! Hirveän monia hyviä keikkapaikkoja ei Lappeenrannassa ole, joten ainakin siitä näkökulmasta katsoen Toteemi täytti vaatimukset hyvin. Me oltiin Hannen kanssa koko keikka ihan eturivissä joten ahdasta toki oli ja pari mustelmaakin sain mut en vaihtaisi tuota kokemusta mihinkään. 200 kuvaa tuli räpsittyä ja monta videopätkää, mutta onnistuneita otoksia oli 87 :"D Ja kyllä. Seurasin myös keikkaa enkä ollut koko ajan vain kamera kädessä. Pitkästä aikaa tuli jopa moshattua parin biisin läpi :D

Samaan iltaan mahtui myös öisin Lappeenrannan fiilistelyä ja herkkusapuskaa Se7en grillillä! Suosittelen paikkaa lämpimästi, ainakin niiden falafelpurilainen oli niin herkkua etten keksi tarpeeksi ylistyssanoja :D Mutta jos vähän kuvia sitten!

Kelikin oli nätti :)

No jos nyt yksi kuva ainakin :D

Bankissa oli myös käytävä

Falafelpurilainen 5e ettei ollut hintakaan ihan päätä huimaava

Aurassa tuskan ja pahoinvoinnin
laukeaa discon tahdissa kansa
tanssii tyttö, liekeissä tanssii
kädet naulattuina risteykseen 















perjantai 3. helmikuuta 2017

Mutta kun tuo tekee sen paremmin kuin mie

Featuring hammastuotteet. Ei ole maksettu mainos :D

"Katso tätä kuvaa. Miksi tämä henkilö uskaltaa tehdä tämänkin paremmin kuin mie?"

"Oho. Hänkin on laihtunut. Miksi mie epäonnistun aina?" 

"Voi että. Katso miten kaunis nainen vaikka on kurveja ja makkaroita. Miksi mie en oo?"

Voisin jatkaa esimerkkejä pitkään. Olen aina verrannut itseäni muihin.

"Ai miten hyvää tekstiä kaverit kirjoittivat. Miksi miun teksti ei oo tuolla tasolla?" 

"Onpas kivoja kuvia. Miun kuvat on tälläisia tylsiä ja tavallisia."

Miulta loppuu usein sanat kesken kaiken. Yritän aina olla lempeämpi itselleni, mutta se on vaikeaa. Toisaalta mie jopa joskus nauran itselleni sen vuoksi, että joku osaa olla itselleen ankarampi tai lempeämpikin paremmin kuin mie.

Elämä on kilpajuoksu aikaa vastaan. Niin paljon haluaisi tehdä asioita, mutta aika tai voimat ei riitä. Yritän etsiä paikkaani maailmassa, jossa on niin paljon muitakin etsijöitä.

En mie nytkään osaa kirjoittaa tästä asiasta tän paremmin. Kuuntelen Timo Rautiaisen musiikkia ja ihmettelen miten hyvin nämä sanat kuvaavat miuta.

 Olit ensilumen lapsi minussa,
liian kaunis maailmaani jakamaan.
Elin suruni, tein siitä rakkaani:
lämmin muisto yösydänunessani

Kunpa voisin joskus muuhun herätä
kuin häpeään peilin lävistämään.
Luojan luoma, vailla suojaa.
Sula maa odottaa lasta hukkuvaa.

Nuo tekstit löytyvät kappaleesta Hiljaisen Talven Lapsi.  Mie oon talven lapsi. Olen syntynyt joulukuussa ja tätä kappaletta kuunnellessa voin aistia sen pienen lapsen itsessäni. Hän kulkee mukana aina,

Jos jaksaisi tänään kävellä keskustaan ja takaisin. Hakisin Postista paketin. Sitten pohtimaan mitä tekisi viikonloppuna. 

Mukavaa viikonloppua kaikille! 

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Minun vaakakapinani

Synttäripäivänä käytiin syömässä siipiä. 

9.1.2017 alkoi Jennyn luotsaama Vaakakapina ja se on ollutkin nyt kovin paljon otsikoissa. Miulla on oma syyni liputtaa tämän kampanjan puolesta. Mie itse aloitin omanlaisen vaakakapinan vuonna 2015 ja siitä olenkin täällä blogissa kirjoittanut. Ainoan "lipsahduksen" tein vuoden 2016 lopussa ja mie huomasin todellakin, että tuo vaa'alla käyminen ei miun elämänlaatua parantanut, mutta eipä se sitä pahentanutkaan. Vuosi ilman vaakaan tuijottelua on tehnyt tehtävänsä. Eli sen, että se vaa'an numero ei tule miuta määrittelemään enää ikinä. 

Lisää syitä miksi mie olen täysillä mukana vaakapinassa on paljon. Yksi niistä on aikalailla sama kuin Jennyllä eli se, että aikoinaan se numero on oikeasti hallinnut miun elämää. Olen nähnyt vaa'an lukeman ja heti aloittanut pakonomaisesti kaikenmaailman kitudieettejä ja yrittänyt muutenkin parantaa elämänlaatuani. Ei ole onnistunut ja sitten on iskenyt masennus ja kiloja on tullut varmaan lisääkin. 

Mitä sitten tapahtui 2015? Tapahtui elämänmuutos. Omaksuin itselleni positiivisen vartalonkuvan. Miun blogi on täynnä tähän aiheeseen liittyviä tekstejä. Olen tajunnut, että miun ei tarvitse olla hoikka himourheilija voidakseni hyvin vaan mie voin harrastaa liikuntaa juuri sen verran kuin jaksan. Mie käyn salilla sen takia, että voin hyvin en sen takia että voisin kesällä esitellä hoikempaa vartaloani kaikille. Se ei saa miun oloa paremmaksi, mie tiedän sen. 

Olen itseasiassa tällä hetkellä jopa itsevarmempi kuin silloin, kun painoin jotain 60 kiloa. On päiviä jolloin peilistä meinaa katsoa ruma ja läski nainen, mutta nykyään useimmiten sieltä katsoo kaunis nainen, joka on armollinen itselleen. 

Mie oon opetellut syömään terveellisemmin pitkän kaavan mukaan. Vuonna 2010 lopetin melkein kokonaan perunan syömisen ja vähensin leivän syöntiä. Kuten tuossa ekassa kuvassa huomaatte ni joo siinä on ranskiksia ja arvatkaa jaksoinko syyä kaikki? No en. Miun vatsa ei oikein enää ota tuota perunaa niin hyvin vastaan ja miun vatsa tulee tosi nopeasti täyteen jo pienestä määrästä perunaa. Oon lisännyt kasviksia ruokavalioon oikeasti roppakaupalla. Se ei tarkoita, että niitä jaksaisin joka aterialla syödä, mutta nykyään syön ilman kitinöitä jopa kaikki ne wokkivihanneksetkin - kyllä. Myös sen inhottavasti rouskuvan vesikastanjan. 

Moni miun ystävä ihmettelee miun annoskokoja. Olen aina porukasta se, joka tilaa pienimmän annoksen. Olen myös luultavasti se, joka jättää ruokaa syömättä jos sitä on liikaa. Mie myös yleensä tilaan ruokani alkupaloista, koska se täyttää vatsani. Siinä missä kaverit kiskoo pihvin ja lisukkeet plus alkupalat ja jälkiruuankin ni mie tuun täyteen jos pelkästä siitä et katson vierestä. Ei se miuta haittaa, että työ muut syötte paljon, sillä oikeesti mie tuun täyteen siitä pienestä annoksesta. Vaikka mie oon tän kokoinen mikä olen niin ei se tarkoita, että mie söisin norsun annoksia. 




Joo. Tämmöinen teksti. En mie tiiä oliko tässä mitään järkeä, mutta jos herätti ajatuksia ni ois kiva kuulla. :) Mukana paljon kuvia itsestäni. Rakastakaa kehoanne naiset ja miehet. Pitäkää siitä huolta juuri niinkuin itsestä tuntuu hyvältä. Oot täydellinen juuri tuollaisena <3