keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Viisi viikkoa pelkkää täydellisyyttä

<3

Niin se vain aika kului niin nopeasti sillä enää vain kaksi päivää jäljellä upeiden JOPOlaisten kanssa. Miun on vaikea kuvailla miten hienot viisi viikkoa miulla on ollut ja miten paljon omasta mielestäni (okei ja myös kollegoiden) lisäämään ammattitaitoani nuorten parissa. Alkuunhan olin kuullut jos jonkinlaisia kauhutarinoita näistä JOPOlaisista, mutta jo heti ensimmäisellä viikolla huomasin ettei kyse ollut näistä nuorista vaan joistain aikaisemmista oppilaista.

Viiteen viikkoon mahtui toki kaikenlaista, mutta vain yhtenä päivänä olen ollut tosi väsynyt. Olen lähtenyt joka päivä innolla työmaalleni. Olen myös jokaisena päivänä voinut todeta tekeväni todellakin juuri sellaista työtä, josta nautin. Miullahan on toki kokemusta nuorisotyöstä niin seurakunnan kuin koulunkin puolelta ja sen takia toki miulla oli melkoisen pehmeä lasku tähän työhön.

Ei meillä oteta elämää turhan vakavasti :D

Nuoria kuvailisin lyhyesti ihan vain sillä tavoin, että ihania murmeleita jokainen. Kaikilla on toki välillä tosi huonoja päiviä, mutta yksikään noista nuorista ei ole sellainen joka ansaitsisi jäädä vaille huomiota. Toivon koko sydämestäni, että jokainen näistä nuorista löytää suunnan elämälleen ja pääsee joskus tekemään vaikka sitten niitä "oikeita töitä". Sanoin eilen nuorille etten tulevaisuudessa halua nähdä heistä yhtäkään asiakkaanani, kun miusta tulee mielenterveys-ja päihdetyöntekijä. 

Kahvimukinikin sen jo kertoi "THE BOSS" :D Hahaa valitsin tuon sattumalta ekana päivänä ja kollegat ovat sanoneet et sopii miulle niin hyvin :D
Työyhteisö: U_P_E_A ! Halirutistus ja kaikkea muuta hienoa! Se riittää vallan hyvin :3

Ensi viikolla alkaakin sitten osaamisalaopinnot ja miullahan se tarkoittaa sitä, että aloitan siis mielenterveys- ja päihdetyön osaamisalan. Innolla sitä odottaen <3 Lopuksi vielä kuva, joka miusta tiivistää kaiken tältä viideltä viikolta:
<3

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Olen selvinnyt

Kuva viiden vuoden takaa :D


Aika menee niin nopeasti. Tänään on ollut sellainen päivä, että oon saanut flashbackeja tyyliin vuosilta 2004-2005. Välillä sitä tuntuu, että ne asiat ois tapahtuneet eilen ja välillä taas tuntuu juuri siltä et ne on jossain todella kaukana menneisyydessä. Todellisuudessa, kun käy miettimään niin eihän se kymmenen vuotta nyt niin hirveän pitkä aika ole. Tämän viikon sunnuntaina tulee täyteen yksi vuosi, kun ollaan oltu Joonaksen kanssa naimisissa ja lokakuun kahdeksas päivä tulee täyteen 6 vuotta seurustelua.

Oon tosi onnellinen, että tapasin Joonaksen kun olin 18 vuotias (no okei melkein 19) sillä en halua tietää missä mie oisin tällä hetkellä. En mie koskaan kyllä ajatellut, että olisin aloittanut vakavan parisuhteen 19 vuotiaana (tähänkin pitää kai sanoa et okei olin melkein 20 :D), kun olin mukamas niin villi ja vapaa. Muutamat kaveritkin oli taineet pistää miut johonkin ikisinkkumappiinsa x)

Yhtäkään päivää en elämästäni vaihtaisi pois. En edes niitä kipeimpiä ja vaikeimpia hetkiä sillä ne ovat juuri tehneet miusta sen kuka mie oon tänä päivänä. En todellakaan oo ylpeä kaikesta mitä on tapahtunut enkä mie kovaan ääneen halua huudella niistä sekoiluista.

Pari tuttua on kysyny miulta, että miten mie pystyin sitoutumaan näin nuorena. En mie tiiä itsekkään siihen vastausta, mutta mie luulisin et se on niin helppoa kun vierellä on se oikea ihminen. Joonas on miun paras ystävä, johon voin aina luottaa ja näin oli jo ennen kun alettiin edes seurustelemaan. Myö oltiin kuitenkin ystäviä vuoden verran ennen kun alettiin seurustelemaan ja parisuhde oli vain jotenkin tosi luonnollinen seuraava vaihe.
Joonas ja Saukko (kuva viiden vuoden takaa)

Ja koska kaikki miun tosi vanhat kuvat ovat vanhalla tietokoneella ja se nyt ei oo tässä heti saatavilla niin lopuksi haluan vielä laittaa tähän Anna Erikssonin 'Kulje Ohi' sanat, koska se biisi on niin miuta.

Vaikeimmat vuodet on jo takana päin
Pahimmat päivät sattuu, muttei lyö
Osaan jo löytää vähän valoo sisältäin
Antaa arvoo sille, mitä saan


Päätäni oon hakannut seinään kiviseen
Olen muita loukannut, tiennyt mitä teen
Enkä ylpeä oo siitä, mutta olen selvinnyt
Kerro jos ei riitä, et on valveilla nyt


Tätä katua kulkee nainen
Älä koske, jos et osaa rakastaa
Tätä katua kulkee nainen
Ja sen harteilla on monta tarinaa
Jos en viereesi sovi, kulje ohi


Tunnen jo huoneet, joihin pelot pakenee
Tiedän talot, joiden katot romahtaa
En oo enää kevään ensi lintunen
Enkä vielä liian vanha muuttumaan


Olen öitä valvonut aamuun arpiseen
Jumalaani kironnut ja päättänyt mä meen
Mutta ylpeä oon siitä, että olen selvinnyt
Kerro jos ei riitä et on hengissä nyt


Tätä katua kulkee nainen
Älä koske, jos et osaa rakastaa
Tätä katua kulkee nainen
Ja sen harteilla on monta tarinaa
Jos en viereesi sovi, kulje ohi


Jos et oo nähnyt, miten mustat joet laskevat sisään
Ja sulkeutuu ovet
Jos ei henkesi palo ole sisään satanut
Niin tuskin olet elänyt, elänyt, elänyt


Tätä katua kulkee nainen
Älä koske, jos et osaa rakastaa
Tätä katua kulkee nainen
Ja mun harteilla on monta tarinaa
Jos en viereesi sovi, kulje ohi