 |
| Synttäripäivänä käytiin syömässä siipiä. |
9.1.2017 alkoi Jennyn luotsaama Vaakakapina ja se on ollutkin nyt kovin paljon otsikoissa. Miulla on oma syyni liputtaa tämän kampanjan puolesta. Mie itse aloitin omanlaisen vaakakapinan vuonna 2015 ja siitä olenkin täällä blogissa kirjoittanut. Ainoan "lipsahduksen" tein vuoden 2016 lopussa ja mie huomasin todellakin, että tuo vaa'alla käyminen ei miun elämänlaatua parantanut, mutta eipä se sitä pahentanutkaan. Vuosi ilman vaakaan tuijottelua on tehnyt tehtävänsä. Eli sen, että se vaa'an numero ei tule miuta määrittelemään enää ikinä.
Lisää syitä miksi mie olen täysillä mukana vaakapinassa on paljon. Yksi niistä on aikalailla sama kuin Jennyllä eli se, että aikoinaan se numero on oikeasti hallinnut miun elämää. Olen nähnyt vaa'an lukeman ja heti aloittanut pakonomaisesti kaikenmaailman kitudieettejä ja yrittänyt muutenkin parantaa elämänlaatuani. Ei ole onnistunut ja sitten on iskenyt masennus ja kiloja on tullut varmaan lisääkin.
Mitä sitten tapahtui 2015? Tapahtui elämänmuutos. Omaksuin itselleni positiivisen vartalonkuvan. Miun blogi on täynnä tähän aiheeseen liittyviä tekstejä. Olen tajunnut, että miun ei tarvitse olla hoikka himourheilija voidakseni hyvin vaan mie voin harrastaa liikuntaa juuri sen verran kuin jaksan. Mie käyn salilla sen takia, että voin hyvin en sen takia että voisin kesällä esitellä hoikempaa vartaloani kaikille. Se ei saa miun oloa paremmaksi, mie tiedän sen.
Olen itseasiassa tällä hetkellä jopa itsevarmempi kuin silloin, kun painoin jotain 60 kiloa. On päiviä jolloin peilistä meinaa katsoa ruma ja läski nainen, mutta nykyään useimmiten sieltä katsoo kaunis nainen, joka on armollinen itselleen.
Mie oon opetellut syömään terveellisemmin pitkän kaavan mukaan. Vuonna 2010 lopetin melkein kokonaan perunan syömisen ja vähensin leivän syöntiä. Kuten tuossa ekassa kuvassa huomaatte ni joo siinä on ranskiksia ja arvatkaa jaksoinko syyä kaikki? No en. Miun vatsa ei oikein enää ota tuota perunaa niin hyvin vastaan ja miun vatsa tulee tosi nopeasti täyteen jo pienestä määrästä perunaa. Oon lisännyt kasviksia ruokavalioon oikeasti roppakaupalla. Se ei tarkoita, että niitä jaksaisin joka aterialla syödä, mutta nykyään syön ilman kitinöitä jopa kaikki ne wokkivihanneksetkin - kyllä. Myös sen inhottavasti rouskuvan vesikastanjan.
Moni miun ystävä ihmettelee miun annoskokoja. Olen aina porukasta se, joka tilaa pienimmän annoksen. Olen myös luultavasti se, joka jättää ruokaa syömättä jos sitä on liikaa. Mie myös yleensä tilaan ruokani alkupaloista, koska se täyttää vatsani. Siinä missä kaverit kiskoo pihvin ja lisukkeet plus alkupalat ja jälkiruuankin ni mie tuun täyteen jos pelkästä siitä et katson vierestä. Ei se miuta haittaa, että työ muut syötte paljon, sillä oikeesti mie tuun täyteen siitä pienestä annoksesta. Vaikka mie oon tän kokoinen mikä olen niin ei se tarkoita, että mie söisin norsun annoksia.
Joo. Tämmöinen teksti. En mie tiiä oliko tässä mitään järkeä, mutta jos herätti ajatuksia ni ois kiva kuulla. :) Mukana paljon kuvia itsestäni. Rakastakaa kehoanne naiset ja miehet. Pitäkää siitä huolta juuri niinkuin itsestä tuntuu hyvältä. Oot täydellinen juuri tuollaisena <3
