 |
| Featuring hammastuotteet. Ei ole maksettu mainos :D |
"Katso tätä kuvaa. Miksi tämä henkilö uskaltaa tehdä tämänkin paremmin kuin mie?"
"Oho. Hänkin on laihtunut. Miksi mie epäonnistun aina?"
"Voi että. Katso miten kaunis nainen vaikka on kurveja ja makkaroita. Miksi mie en oo?"
Voisin jatkaa esimerkkejä pitkään. Olen aina verrannut itseäni muihin.
"Ai miten hyvää tekstiä kaverit kirjoittivat. Miksi miun teksti ei oo tuolla tasolla?"
"Onpas kivoja kuvia. Miun kuvat on tälläisia tylsiä ja tavallisia."
Miulta loppuu usein sanat kesken kaiken. Yritän aina olla lempeämpi itselleni, mutta se on vaikeaa. Toisaalta mie jopa joskus nauran itselleni sen vuoksi, että joku osaa olla itselleen ankarampi tai lempeämpikin paremmin kuin mie.
Elämä on kilpajuoksu aikaa vastaan. Niin paljon haluaisi tehdä asioita, mutta aika tai voimat ei riitä. Yritän etsiä paikkaani maailmassa, jossa on niin paljon muitakin etsijöitä.
En mie nytkään osaa kirjoittaa tästä asiasta tän paremmin. Kuuntelen Timo Rautiaisen musiikkia ja ihmettelen miten hyvin nämä sanat kuvaavat miuta.
Olit ensilumen lapsi minussa,
liian kaunis maailmaani jakamaan.
Elin suruni, tein siitä rakkaani:
lämmin muisto yösydänunessani
Kunpa voisin joskus muuhun herätä
kuin häpeään peilin lävistämään.
Luojan luoma, vailla suojaa.
Sula maa odottaa lasta hukkuvaa.
Nuo tekstit löytyvät kappaleesta Hiljaisen Talven Lapsi. Mie oon talven lapsi. Olen syntynyt joulukuussa ja tätä kappaletta kuunnellessa voin aistia sen pienen lapsen itsessäni. Hän kulkee mukana aina,
Jos jaksaisi tänään kävellä keskustaan ja takaisin. Hakisin Postista paketin. Sitten pohtimaan mitä tekisi viikonloppuna.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
