Kuka minä olen, jos en se jonka peilistä näen?

Valknut (Symbol Dictionary)

Ok. Tämä teksti vaati rohkeutta, aikaa ja muutaman ihanan ihmisen rohkaisun. Lukekaa avoimin mielin ja kommentoikaa, mie ehkä uskallan lukea ne. Lisää tietoa tästä kaikesta saatte suomen kielellä Lehdon sivuilta: Asatru. Klikatkaa tuo 9 koodia isommaksi, jos ei muuten saa selvää. Ps. Niin ja ei: Tämä ei ole miulla mikään "vasta löydetty villitys" vaan tämä on ollut AINA osa miuta. En vain ole pitänyt siitä meteliä.

Tiedättekö sen tunteen, kun olet elänyt piilossa ison osan elämästäsi? Kaapissa tavallaan. Mie olen aina ollut vaikutuksille altis ja ”Seura tekee kaltaisekseen” pätee miun kohdalla monessa asiassa. Vuonna 2004 olin eksyksissä oleva nuori tyttö, joka etsi paikkaansa maailmassa. Kahlasin läpi Lappeenrannan pääkirjaston koko uskontotiede osaston. Satanismi. Se kolahti. Se vastasi miun maailmankuvaa silloin. Vuonna 2007 koin jonkinlaisen uskonnollisen herätyksen. Olin ollut kirkon nuorisotyössä isosena ja mie tavallaan tunsin miten Kristus kutsui miuta luokseen. Näin jälkikäteen ajateltuna mie oon miettinyt, että kutsuiko miuta moni muukin silloin mutta Kristus oli vahvimpana, koska olin ollut niin paljon tekemisissä kristinuskon kanssa?

Luokittelin itseni tuosta päivästä alkaen uskovaiseksi kristityksi. Kuitenkin kristinuskossa oli monia asioita, joita en allekirjoittanut enkä halunnut olla osa niin suppeaa maailmankatsomusta. Rakastan homoseksuaaleja, olen itse biseksuaali ja miusta homoparien pitäisi saada kaikki samat oikeudet kuin heteroparienkin. Kristittyjen rituaalit eivät tuoneet miulle sitä uskonnollista täyttymystä mitä kaipasin. Jumalanpalvelusten kuunteleminen kirkon penkissä ei aiheuttanut miulle kokemusta Pyhästä Hengestä. Ehtoollinen oli ainut asia, jossa koin yhteyden kristittyjen Jumalaan.

Uskon, että Kristus pelasti miut silloin kun olin pohjalla. Tai sitten se oli joku muu, kukapa tietää?

Vuonna 2014 menin naimisiin rakkaan mieheni kanssa ja halusin kirkkohäät, jossa on ehtoollinen mukana, koska koen sen tärkeäksi osaksi uskoani.

Oli miun ja miun miehen elämämme kaunein päivä. Pappina toimi miulle rakas ihminen, joka oli samalla Joonaksen vanha rippipappi. Ehtoollisella avusti miun nuorisotyöntekijä ja Raamatun tekstin luki hyvä ystäväni. Kirkko oli täynnä meille tärkeitä ihmisiä. Mie se vaan istuin tuolilla Joonaksen vierellä ja mietin, että missä se Pyhä Henki on? Voitteko kuvitella sen fiiliksen?

Katsoin vain suoraan edessä olevaa alttarikuvaa Kristuksesta ja mielessäni kysyin monesti, että ”Missä sie Kristus oot?” Ei tullut hengellistä kokemusta vaikka olin sitä odottanut. Tilaisuus oli kaunis. Kirkosta ulos päästyäni miulla oli sellainen olo, etten voinut hengittää kunnolla.

Häissämme soitti lempiyhtyeemme Hexvessel, joka soittaa folkrockia. Niiden kappaleissa lauletaan luonnosta, sen kauneudesta ja voimista. Bändin naisjäsen Maria ympäröi miut ja Joonaksen valkosalvian pyhällä savulla ja miulla oli vahva tunne, että luonto ja sen jumaluudet olivat läsnä. Taisin siinä muuten alkaa tärisemään ja itkemään.

Vietimme hääyömme mökillä Savitaipaleella luonnon keskellä. Muistan, kun poltin tupakan yksin kuistilla aamutuimaan kun lammen päällä oli hienoinen sumu ja taivaalta laskeutui lammen pinnalle kaksi suurta joutsenta. Tuossa näyssä oli jotain maagista. Olin ollut monta vuotta tietoinen, että kutsuin itseäni ”Viittä vaille Asatruksi (eli siis aasainusko)” ja päätin ensimmäistä kertaa elämässäni puhua Odinille. En muista mitä kaikkea hänelle puhuin siinä lammen äärellä ollessani kun katsoin noita joutsenia, mutta muistan kuinka puheeni lopuksi tuli sellainen olo kuin joku olisi todellakin ymmärtänyt mitä mie puhuin.Siitä päivästä lähtien omaksuin aasainuskon sydämeeni

Siitä päivästä asti en ole tuntenut Kristuksen läsnäoloa, jos sitä olin oikeastaan ikinä tuntenut. En aio koskaan erota kirkosta, sillä haluan maksaa kirkollisveroa, jolla tehdään uskomattoman hienoa työtä. En aio myöskään hylätä ketään läheisiäni vaikka tulen oman aatemaailmani kanssa "ulos kaapista." 

Uskalsin tulla ”kaapista” ulos vasta pari viikkoa sitten ja tämä oli viimeinen puheeni tästä asiasta. Tästä eteenpäin en enää piilottele. Rauhaa ja rakkautta kaikille! 

Näiden ohjeiden mukaan olen elänyt aikalailla pienen ikuisuuden.

Väsyttää enkä unta saa eli mitä hittoa

Jep.

Juu eli sitä tavallista. En saa unta, mutta nappasin Lauran (Evil Roots) blogista tämmöisen ja sit löysin muutaman muunkin kuvakysymyksen ja aattelin näihin vastailla ja sit vaikka kokeilla, jos se uni tulisi. Klikatkaa taas niitä kuvia niin näkyy isompana.

1. Milloin aloitit bloggaamisen ja miksi?
- Hetkonen. Kauhee kun lyö tyhjää. 2012 tai 2013. Samasta syystä miksi jatkan sitä. Tää on miun julkinen päiväkirja.

2. Pelaatko videopelejä? Jos pelaat niin mistä lähtien?
- Oi kyllä. Lapsesta asti. Kasibittinen nintendo <3

3. Ensimmäinen pelaamasi peli.
- Ei voi muistaa ihan ekaa. Duck Hunt? Mario? Tetris?

4. Suosikki elokuvasi tai TV-sarja?
- Lempielokuvia on tosi paljon. Ylitsepääsemätön suosikki on kuitenkin Kaunotar ja Hirviö. Olen hullu disney-leffojen fani <3 Lempparisarjat ovat Once Upon A Time, Game of Thrones, The Big Bang Theory ja My little pony: Friendship is magic.

5. Harrastatko muutakin kuin sohvaperunointia (TV ja videopelit kuuluu tähän kategoriaan siis)?
- Haluaisin kovasti vastata, että kyllä mut öö. En eikä siinä oo mitään pahaa. Mie myös kirjoitan paljon. Tällä hetkellä työn alla fantasiatarina miun hyvien ystävien Siskon ja Tiian kanssa. Ekassa tiedostossa semmoinen kevyt noin 260 sivua tekstiä.

6. Oletko ajatellut lopettaa bloggaamisen? Jos olet niin miksi?
- Kukapa ei ois? Ehkä just sen takia, etten oo jaksanut alkaa mainostamaan tätä ja ei tätä varmaan kukaan lue. HAH HAH HAH. Lukeepas, mie oon huomannut tuolta tiedoista ;D Jättäisivät vielä jotain kommenttiakin joskus!

7. Seuraatko Youtube tähtiä (PewDiePie ja mitä niitä onkaan)?
- En mie mitenkään aktiivisesti.

8. Voiko Youtubesta kansansuosioon noussutta sanoa tähdeksi? Kerro omin sanoin.
- No tottakai voi sanoa vaikka superstaraksi :)

9. Oletko jättänyt jonkin pelin kesken ja katsonut pelin lopun Youtubesta tai muualta?
- Mitä?! Voiko niinkin tehdä? xD Joo en oo tehnyt, mutta WoWiin oon joskus jotain vinkkiä katsonut kun joku kusti on alkanut vituttaan :D

10. Onko sinulla lemmikkejä?
- Mikäli Marskin voi sellaiseksi laskea niin juu.

11. Ostatko viihteesi digitaalisena vai hyllyyn? (Esim. ostat DVD-elokuvia vai Netflixistä katsot?)
- Leffat hyllyyn (ja muutamat tv-sarjojen boxit), musiikki levyinä ja digiversioina.

12. Tietokoneesi taustakuva?

Mie ja yks tosi tärkee ihminen <3 

13. Viimeisen puhelimella otettu kuva?

Jahas. Sitä ollaan oltu tuotteiliaita tänään.

14. Kuva/kuvat, joka/jotka kertoo harrastuksestasi/harrastuksistasi

Dragon's Crown on maailman paras peli!

Niin että joo. Tätä se kirjoittaminen on! Hiki otsassa miettimistä :D

15. Lempikaverikuvasi Tammikuulta? (Viime kuulta oli alkuperäinen sanavalinta)

Emmi-rakas <3 

16. Kuva puolisostasi?

<3 Herra täydellinen <3 

Se oli semmoinen kysely. Lopuksi vähän kuulumisia.

Eli nyt on saatu varmistus siihen, että miun osaamisalan työssäoppiminen keskeytyi. Jatkan suoraan valinnaisiin keväämmällä ja sen jälkeen tai samassa paikassa suoritan osaamisalaharkan. Sain myös osaavalta taholta varmistuksen myös siihen, että miulla on masennuskausi menossa. Mikään ei oikeastaan kiinnosta paitsi kirjoittaminen.

Onneksi buukattiin Lauran kanssa se reissu Tallinnaan. Mie toivon, että sillä ois ainakin hetkellinen vaikutus tähän mielialaan.

Mitä ystävyys on?

Oon huomannut, että tää pitää paikkansa

Ystävänpäivä lähestyy. Joo siihen on oikeesti 12 päivää, mutta kyllä se silti lähestyy. Olinkin tässä miettinyt, että tekisin blogitekstin aiheesta ystävyyden merkitys miulle. Mietin, että miten sen toteuttaisin ja päädyin tällaiseen et laitan kuvia ja niiden kuvateksteissä kerron mitä ystävyys on. Joten tässä tulee miun "Mitä ystävyys on?" kertomus.

Tiivistä yhdessäoloa

Toisen yllyttämistä 

Herkkiä hetkiä

Tutkimusmatkailua

Yhteistä kesänviettoa

Ikimuistoisia hetkiä

Rentoa yhdessä olemista

Toisen auttamista

Romanttisia illallisia

Hullun läheistä

Yhteisiä harrastuksia

Herkkuhetkiä

Hetkiä joita et unohda koskaan

Chillailua

Mahdottoman fiksuja illanviettoja

Ennen kaikkea ystävyys on rakkautta. Se on rakkautta niitä ihmisiä kohtaan, joista välität kaikkein eniten. Ystävät ovat perhe, jonka valitset itse. Mie lähden 14.2 ystävänpäivänä siis rakkaan ystäväni Lauran kanssa Tallinnaan. En ole koskaan viettänyt ystävänpäivää mitenkään joten nyt tulee sekin koettua. Odotan reissua innolla ja tiedän ettei siitä reissusta tule puuttumaan mitään. Paitsi ehkä tervettä järkeä, mutta se ei oo niin justiinsa.