torstai 23. huhtikuuta 2015

Lost in a sea





Tuntuu tällä hetkellä siltä et oon vaan niin eksynyt kun vaan voi olla. Sain viime viikolla tietää, että miuta ei valittu mielenterveys- ja päihdetyön osaamisalalle. Putos aikalailla pohja monelta asialta. Monet varmaan aattelee et "No voi hyvänen aika sentään. Ota ittees niskasta kii ja ota se kuntoutumisen osaamisala, kun siinäkin on niitä samoja opintoja. En miekään oo saanu aina just sitä mitä oon halunnu, mut se on vaan elämää."

Niin. Elämää. Miun elämä on aina ollut täynnä valintoja ja vaihtoehtoja. Suurinosa niistä on ollut sellaisia valintoja, että on pitänyt valita kahdesta vaihtoehdosta joista oikein kumpikaan ei ole ollut miun mielestä hyvä. Ne jotka miut tuntee tietää mistä mie puhun. Ajattelin viime vuoden tammikuussa, kun aloitin tuon lähihoitaja-koulutuksen et nyt on hyvä kun miulla on kaksi vaihtoehtoa osaamisaloista, joista molemmista pidän todella paljon (Lapset- ja nuoret sekä tuo mielenterveys- ja päihdetyö). En missään vaiheessa pitänyt edes mahdollisena ettenkö jompaan kumpaan niistä pääsisi. Mie tähtäsin siihen, että valmistun 2015 joulukuussa lähihoitajaksi osaamisalana jompikumpi noista.

Sitten kuten tavallista kaikki ei mennyt niin kuin piti ja ensinnäkin jouduin vaihtamaan opiskeluryhmää ja lykkäämään HoHu-työssäoppimisen aloittamista viime syksystä nyt tähän kevääseen. Jälleen kerran miulla oli kaksi vaihtoehtoa silloin. Joko oisin jatkanut vanhassa ryhmässä, jossa tunsin etten pysty keskittymään opintoihini tai sitten vaihdan ryhmää ja valmistuminen siirtyy. Valitsin pienemmän pahan eli sen, että menen täysin uuteen ryhmään joka on ehtinyt jo luoda oman ryhmähenkensä ja piti taas oppia uudet ihmiset ja jutut.

Huomenna olen menossa juttelemaan opon kanssa siitä, että mitä mie nyt teen. Taas valintoja on kaksi. Joko lähden opiskelemaan lokakuussa kuntoutumisen osaamisalalle ja valmistun sitten ensi vuoden kesällä, kun valinnaisetkin on suoritettu tai sitten lähden elokuussa toiselle sydämen alalleni eli ravintolapuolen opinnot suorittamaan loppuun ne kun jäi silloin 2011 kesken. Sillekin alalle on haastattelut joihin olen menossa maanantaina.

Pientä valoa kuitenkin tuohon työssäoppimiseen tuli, kun toinen ohjaajistani totesi eilen ihan spontaanisti et "Kyllä myö siut näyttöviikolle päästetään älä siitä nyt ainakaan oo huolissasi. Oot petrannut tosi paljon. Vielä kun ottaa huomioon ettei siulla oo mitään kokemusta tästä alasta niin oo vaan ihan ylpeä itsestäsi. Älä aliarvioi itseäsi, se on pahinta mitä voit itselles tehdä." Ensi viikollahan on sitten viimeinen työssäoppimisviikko ja pitäisi se henkilökohtainen näyttösuunnitelma saada sille tolalle et pääsisin ajoissa näyttöä suorittamaan.

Lopuksi totean vain, että jos et saanut tekstistä sitä punaista lankaa kiinni ni lue otsikko ja katso tuo ensimmäinen kuva. Se kertoo kaiken.
Mitä siellä tulevaisuudessa on?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti