Tired and down

Näin miekin tulkitsen tuota Psalmin kohtaa

Vaatii aika paljon uskallusta kertoa julkisesti blogissa, että kokee vaikeita aikoja. Oon lukenut monien blogeja joissa he kertovat todella avoimesti asioistaan. Mie oon enemmänkin yrittänyt pitää matalaa profiilia vaikkakin oon miekin puhunut asioista, jotka ovat vaikeita. 

Miuta on melkein koko tämän viikon vaivannut jonkinasteinen masennus. Väsyttää, ahdistaa, ei ole mitään mielenkiintoa mihinkään. Toisaalta näihin voi vaikuttaa myös se, että ei olla nyt pystytty Joonaksen kanssa syömään monipuolisesti koska rahat ovat todella vähissä. 

Maanantaina alkaisi taas koulu ja melkein joka päivä onkin koulua 8-15:30. Miksi miusta vaan tuntuu ettei mikään tuu koskaan onnistumaan. Mie oon itse miun pahin este, mutta joskus vaan sitä katsoo kateellisena miten muut porskuttaa eteenpäin. 

Onneksi miulla on miun usko. Usko Taivaan Isään joka pitää miusta huolen. Joinain hetkinä vaan iskee epäuskon hetkiä jolloin vaan ei oma usko riitä mihinkään. Tekisi mieli kirota taivaat ja maat, kun edes 8-9 tunnin yöunien jälkeen en ole pirteä. Itkettää ja ahdistaa koko ajan tällainen saamattomuus. Miuta ei vaan kiinnosta tällä hetkellä mikään. 

Se on oikeasti tosi paska fiilis. Siis kun ei kiinnosta mikään. Ei jaksa puhua edes omalle avopuolisolleen, jonka kanssa kuitenkin elää ja asuu. Ei jaksa keksiä mitään yhteistä tekemistä ellei elokuvan tai jonkun sarjan katselua lasketa. Nytkin Joonas lähti yksin käymään äidillään, kun mie en vaan saa itseäni lähtemään tän ahdistuksen takia. Yritän kylläkin mennä kaupoilla käymään Joonaksen kanssa, kunhan hää tulee äidiltään.

Mie yritän tsempata ja jos vaikka alkava kouluviikko toisi piristystä elämään. Niin ja jos tää orastava vatsatautikin hellittäisi. 

Tähän mie uskon