tiistai 3. heinäkuuta 2018

Metsän poika tahdon olla

Näistä maisemista lähdettiin 



Olipahan pari päivää.

Kaikki tietää, että meidän piti alunperin olla reissussa viisi päivää, mutta koskaan ei tiedä mitä tapahtuu kun lähtee luontoon. Meidän reissu siis tällä kertaa päättyi puolikkaaseen matkaan, mutta ei voi sanoa että oltaisiin ihan iisillä menty. Joku sanoisi, että luovutettiin, joku sanoisi että tehtiin fiksusti ja varmaan vielä kolmas sanoisi, että "Kai nyt parin päivän levon jälkeen olisi voinut loppumatkan taittaa."

Olisihan sitä voinut. Uskon, että meistä kahdesta se ois tuo miun sissi-veli ollut joka olisikin jatkanut tänään Hautajärven kautta Urkkalammelle ja siitä mökille vaikka kuinka satoi vettä. Miun pitää vaan myöntää, että mie en jaksanut. Tälläkin reissulla tuli opittua se, että vaikka kuinka oot varustautunut ja katsot et juu ylämäkiä tulee olemaan niin sitä ei vaan tajua mitä se on kun on noin +20kg rinkka selässä.

Ensimmäisenä päivänä me tosiaan lähdettiin Kolin hotellin edestä kohti Akka-Kolia, josta avautui huikeat näkymät. Sitten tulikin vaaraa vaaran perään. Kyltit vaan kertoi, että vaaroja on tulossa mutta missään ei näkynyt kylttejä mein ensimmäisen yön majapaikasta eli Ylä-Murhista.

Akka-Koli

Paha-Kolin läheltä

Tää tais olla jopa pahempi mäki kuin ne vaarat :D

Jari nousee Jauholanvaaralle
Ylä-Murhi. Mmm. Ei sanoja. Kokekaa itse. Semmoinen kesäparatiisi kaikilla mukavuuksilla. Lievästi vilustuneena ja väsyneenä ei ehkä paras paikka koota kuitenkaan telttaa, mutta kyllä sekin onnistui. Ei ehkä ihan ammattilaisten tavoin, kun ei ollut ammattilaisten vehkeitä mutta kyllä siitä Jarille pitää silti 5/5 antaa.

Tämä oli siis oikeasti ainut kyltti koko paikasta. Niin ja Hieman nuo kyltit heitteli, oltiin tultu reilusti yli 10 kilsaa tuona päivänä :D

Rentouttavan telttayön jälkeen irtosi metkat hymyt

#kylttigate

#kolibakteeri

Lakkala oli kyllä kiva.

Reissun hauskimpia osuuksia! 

Ois voinut varmaan vaan tuota kiskoo ees sun taas vaikka oli ihan hitonmoinen tuuli ja se lautta meni missä sattu :D

Meidän pömpeli Kiviniemen luontotilalla, Impi <3  Ovee ei oltu kuulemma suunniteltu kuin kääpiöille niinku mie xD

Tuolla käytiin tulilla ja fiilistelemässä. Varsinkin Jari, joka muisteli kaiholla parin vuoden takaista nousuaan Ryläykselle.

Tästä vielä bonuksena kuva miusta tärkeässä duunissa eli ulkoiluttamassa Askodeemusta tuossa pari tuntia sitten <3<3


Eli siis kaikesta huolimatta tuo reissu oli ihan huippu. Ei vedetty loppuunasti, mutta ei se mitään. Aateltiin lähtee ens kesänä sitten inkkarikanootilla jonnekin vittulanjänkälle. Ettekä nyt oo siellä sillein, että ei helvetti ei saatana :D Se vois olla kokemus. Myös talvivaelluksen elämyksestä heiteltiin legendaa ja pohdittiin uraa Metsähallituksen riveissä.

Iso kiitos rakkaalle isoveljelleni. Sie oot ihana, mutta välillä voisit olla jonkun muun veli eikun..... :D

ENSIMMÄINEN, TOINEN JA KOLMAS KERTA MYYTY!

Tuli ainakin todistettua, että läski liikkuu ja vaikka hitaasti mentiin ni perkule kokeilkaapa itte yöpyy Ylä-Murhilla.

Nyt sitten vielä chillii lomailuu Joensuussa, joka on kuulemma syystä erillään muista ja lauantaina sitten takaisin kotiin Tampereelle :)

ps. Klikatkaa ne kuvat isommaksi.

2 kommenttia: